Tämänpäiväinen (miksi valehtelisin että "öinen") oli taas ikävä.

Stalin oli hyökkäämässä ja ruumiita lojui tiellä. Olin ehkä teini-ikäinen. Äitini pakkasi tavaroita kiukkuisesti. Usutin että "lähdetään jo!". Tarkoituksemme oli lähteä viimetingassa mutta oli jo aika viimetinka. Unessa oli myös harhailua jossain ja jonkun pöydän ääressä oli vodkasta itsensä sammuksiin juoneita venäläisiä.

Sitten sain käsiin tämän uuden lausunnon itsestäni. Psykiatri oli poistanut "masennus" kohdan siitä  (jättänyt ph:n) ja laittanut sen tilalle "yritys".  Lausunnossa kuvattiin kuinka  yritän  teeskennellä jotain saadakseni (rahallista?)  hyötyä.  Siinä kerrottiin kuinka olin verrannut itseäni johonkin venäläiseen tyyppiin ja "epäilemättä vertaus on jonkinverran totuudenmukainen". Lääkitykseni oli myös päin helvettiä ja lopuksi huomasin ettei paperi ollut kirjoitettu edes B-lausunto kaavakkeelle.
--
Olen hirveän AHDISTUNUT! Luulen että minulla on huono omatunto tuosta kurssista kun alitajuntani syyttää minua kokoajan kun keskeytin sen. Nyt jo psykiatritkin kohtelevat minua kuin paskaa ja vertaavat Staliniin (??).

Huh. Omituista.