Tämänpäiväinen (miksi valehtelisin että "öinen") oli taas ikävä.
Stalin oli hyökkäämässä ja ruumiita lojui tiellä. Olin ehkä
teini-ikäinen. Äitini pakkasi tavaroita kiukkuisesti. Usutin että
"lähdetään jo!". Tarkoituksemme oli lähteä viimetingassa mutta oli jo
aika viimetinka. Unessa oli myös harhailua jossain ja jonkun pöydän
ääressä oli vodkasta itsensä sammuksiin juoneita venäläisiä.
Sitten sain käsiin tämän uuden lausunnon itsestäni. Psykiatri oli
poistanut "masennus" kohdan siitä (jättänyt ph:n) ja laittanut
sen tilalle "yritys". Lausunnossa kuvattiin kuinka
yritän teeskennellä jotain saadakseni (rahallista?)
hyötyä. Siinä kerrottiin kuinka olin verrannut itseäni johonkin
venäläiseen tyyppiin ja "epäilemättä vertaus on jonkinverran
totuudenmukainen". Lääkitykseni oli myös päin helvettiä ja lopuksi
huomasin ettei paperi ollut kirjoitettu edes B-lausunto kaavakkeelle.
--
Olen hirveän AHDISTUNUT! Luulen että minulla on huono omatunto tuosta
kurssista kun alitajuntani syyttää minua kokoajan kun keskeytin sen.
Nyt jo psykiatritkin kohtelevat minua kuin paskaa ja vertaavat
Staliniin (??).
Huh. Omituista.
perjantai, 28. lokakuu 2005
Kommentit