Unirytmini on aivan sekaisin. Menkat alkoivat eilen aamulla ja olo oli kun juna olisi kulkenut alavartalon yli. Sitten nukuin 17-22 ja nyt olen taas valvonut koko yön. Toivoin kovasti että olisin vetänyt kellonympäriunet tuosta viidestä alkaen mutta ei onnistunut.

Nyt aamukahvia...

Tämänpäiväinen (miksi valehtelisin että "öinen") oli taas ikävä.

Stalin oli hyökkäämässä ja ruumiita lojui tiellä. Olin ehkä teini-ikäinen. Äitini pakkasi tavaroita kiukkuisesti. Usutin että "lähdetään jo!". Tarkoituksemme oli lähteä viimetingassa mutta oli jo aika viimetinka. Unessa oli myös harhailua jossain ja jonkun pöydän ääressä oli vodkasta itsensä sammuksiin juoneita venäläisiä.

Sitten sain käsiin tämän uuden lausunnon itsestäni. Psykiatri oli poistanut "masennus" kohdan siitä  (jättänyt ph:n) ja laittanut sen tilalle "yritys".  Lausunnossa kuvattiin kuinka  yritän  teeskennellä jotain saadakseni (rahallista?)  hyötyä.  Siinä kerrottiin kuinka olin verrannut itseäni johonkin venäläiseen tyyppiin ja "epäilemättä vertaus on jonkinverran totuudenmukainen". Lääkitykseni oli myös päin helvettiä ja lopuksi huomasin ettei paperi ollut kirjoitettu edes B-lausunto kaavakkeelle.
--
Olen hirveän AHDISTUNUT! Luulen että minulla on huono omatunto tuosta kurssista kun alitajuntani syyttää minua kokoajan kun keskeytin sen. Nyt jo psykiatritkin kohtelevat minua kuin paskaa ja vertaavat Staliniin (??).

Huh. Omituista.

Näin ikävää unta.

U tuli Tampereelta käymään luokseni. Hän tuli Helsinkiin neljäksi päiväksi mutta suostui tapaamaan minut vain pikaisesti ja ylioikoisesti. Tuli kotiini mukanaan joku rusinakakku. Minulla oli jotain suolakeksejä tarjottavana johon laitettiin päälle suolaa. U sanoi syövänsä vain makeaa. Hänellä oli jotain kavereita mukana ja joku brasilialainen (?) mies jonka kanssa olin kirjeenvaihdossa. Kävimme myös uimahallissa.

Uni kuitenkin huipentui minun luonani kun U alkoi tyytymättömänä sättimään minua. Hän sanoi että olen lihonut ja minun pitäisi todellakin laihduttaa ja että olen pieni ja mitätön valokuvissakin nykyään ja vaatteeni ovat rikkinäisiä ja kurjan näköisiä. Että olin aiemmin paljon hoikempi ja paremmin pukeutunut. Tajusin että se oli totta (vaatteeni olivat aivan kurjia) ja tunsin oloni ikäväksi syytösten takia ja jotenkin voimattomaksi ja surulliseksi. Minussa ei herännyt mitään aggressiota tms. vaan olin täysin avuton ja ahdistunut U:n loukkaavuudesta ja epäempaattisuudesta.
--
Uni nähty seuraavana päivänä kun suljin tuon blogin. Assosioin siihen juttuja joita kaikkia en halua tässä paljastaa. Tajusin miksi unessa esiintyi juuri U (jonka kanssa en siis ole ollut tekemisissä ainakaan vuoteen). Assosiaatio minkä voin kertoa liittyy Speerin kirjaan kun tämä kertoi jossain vaiheessa nähneensä Hitlerin "uudessa valossa" ja ettei ollut ikinä huomannut kuinka epämiellyttävän näköinen tämä on ja tällä on ruma leveä nenä. Lisäksi katsoin eilen pitkään kuvaa Nürnbergin syytetyistä ja huomioin kuinka Speer oli komea ja Sauckel oli (kuten kirjassakin mainittiin) ikävän ja mitättömänoloinen sekä - oma huomioni - vähän Hitlerin näköinen ja mietin että Hitler-viikset ovat voineet olla tälle haitaksi.

Unessa siis olen jonkun kauhean itsesyytöksen kourissa jossa olen samaanaikaan paha ja vallanhaluinen (Hitler viittaus) että "valokuvassa" (etäämmältä?) mitätön ja ansaitsemattoman kovan tuomion saanut (Sauckelin tavoin) koska olen mitätön ja epämiellyttävä. Alemmuuteni U:n (Speeriin) on valtaisa.

En tiedä miksi uneksin näin.

En ole päivittänyt kun en ole nähnyt unia. Johtuu varmaan osin alkoholinkäytöstä. Saan usean kerran päivässä univäläyksiä että kun nään saaneeni M:ltä meilin niin muistan nähneeni unta että kutsuin M:n meille ja täällä oli kauhean sotkuista. Kun menen jääkaapille ja näen maitotölkin niin muistan nähneeni unta että maito olikin loppu. Tavara joka oli unessa saa muistamaan unen kun sen seuraavan kerran näkee.

Nyt ajattelin keskittyä uniennäkemiseen. Laitan herätyskellon soimaan aiemmin kun pitäisi (silloin REM-vaihe on kesken ja uni todennäköisemmin jää mieleen).

Tämä uni nyt ei ollut erityisen kiinnostava mutta varmaan tärkeä silti. Olin äitini luona ja ryyppäsin highland birdiä. Yritin tehdä sen salaa mutta pullo oli kokoajan näkyvissä. Äitini ei kuitenkaan huomannut sitä. Olin myös huomattavan humalassa ja aikani meni siihen että feikkasin äidilleni selvää. Tuo meni niin täydestä että itsekin kummastelin miten hän ei huomaa? Uni vaan pakkomielteisesti pyöri sen ympärillä kuinka piilotin viskipulloa pöytälaatikkoon ja ties minne. Jossain vaiheessa äitini entinen miesystävä tuli kysymään että mitkä kengät laitan jonnekin juhliin. Olin vaivaantunut sillä viskipullo oli siinä ja pelkäsin hänen kantelevan äidilleni. Sanoin jotain epämääräistä että tätini U hommaa kyllä jotkut kengät minulle. Sitten muistin ne tekonahkakengät jotka olin ostanut T:n valmistujaisiin ja ajattelin että tietysti laitan ne.